sunnuntai 21. elokuuta 2011

Oot mulle peilikuva, niin lähellä ja niin kaukana.
Kuulen huutosi, niin kauniina ja hauraana.
Miksi nimeäni huudat, etkö näe minua? Emmekö ymmärrä toisiamme vaikka peilimme kaadat.
Ei se tuo meitä lähemmäs, seitsemän vuotta kirottua.

Pitää itsensä unohtaa, jotta toisen voi kuulla.
Voit peittää ongelmat, ei korjaannu ne muulla.
Toista ihmistä voit lohduttaa.
Hetkeksi ongelmat haihduttaa.
Palaa takaisin ne ruton lailla, sama kärsivä taas halia vailla.

Rakasta toista koko sydämestä.
Se tuo sut lämpimään maailmasta kylmemmästä.
Paljon asioita mihin vaikuttaa et voi.
Sama virsi aina siinä soi.
Elämä on karua ja julmaa. Pidä kiinni siitä mikä sua täällä ohjaa.
Siitä voit löytää elämästäs kadonneen palavan rakkauden.

Ei kommentteja: