Hajottaa ei saa tekstiä järkevää.
Maksamakkaraa se lintuja lämmittää.
Fontti vaihtuu kesken lennon.
Ampiaiset tuhoo oman hunajakennon.
Kuulen sen kovan äänen - sen sellon.
Vesimeloni on englanniksi water melon.
Mitä vittua mä kirjotan.
Kohta varmaan muistan, ja aivoissani varmistan.
Kyseisen asian, puutoksen taival.
Mitä helvettiä mä ääneen sanoinkaan.
En muista sitä lainkaan.
Nyt tän asian vai minkä vuoksi nyt sitten paininkaan.
Lattia aaltoilee, huutaa Aaltonen.
Aivan se vastas sen.
Kysymyksen kadonneen.
Vai kadonneeseen?
En tiedä.
torstai 25. elokuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti