Sinä kauniina hetkenä, kun kaikki kadut pimenee.
Sinä herkkänä hetkenä, kun kaikki tuvat hiljenee.
Sinä pienenä hetkenä saa ajatuksen itselleen.
Se lyhyt hetki lyö ajanmääreen uudelleen.
Kun se hetki päättyy, menee kaikki taas perseelleen.
Taivasta kohti katseen häilyvän. Pakosta nosti, nään alokkaan kärsivän.
Yksilöllisyys kaukana tästä porukasta. Säälivin katsein nostaa ne sut maasta.
Lasittunein katsein kiinnostus nolla. Ei ole täällä kenenkään helppoa olla.
Samasta syystä, mutta kaikki erilaisia.
Tarkoituksena poistaa oma aivotoiminta haiseva.
Paljon se kestää, ei mikään sitä voi oikeesti estää.
Mistä mä kirjoitan, jos toimin automaatiosta.
Teksti tää tulee selvästi omasta raivosta.
Puhunko nyt Firmasta nolosta?
Mä selviydyin niiden yrityksistä oudoista.
Voin avata taas aivoni. Mä selviydyin onkaloista.
torstai 25. elokuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti