Suljettu osasto, ihmisten kaatopaikka.
Sielujen mekka, väsyneiden paikka.
Omaisuus katoaa, mutta säilyy yksinäisyys.

Kaukana kaikilla se naakka rääkyy.
Etäisyyden määrittää ihmisen taakka.
Ihmisiä säälittää, mutta mikä hulluuden määrittää.
Kääntyy päät: "Ei toi oo normaali".
Kaikkien mielikuvitus tässä jäätyy.

On monia syitä, mutta vain yksi ratkaisu.
Ennakkoluulot ja niiden katkaisu.
Kaikki on erilaisia, siihen pitää tottuu.
Nyt tää loppuu, ei löytynyt vastausta.

Ei lopu vieläkään, asenteisiin muutos.
Odotan kuuta, muut soittaa vaan suuta.
Mikä voi vaivata itsetuntoa, kun pitää nostaa itseään kohti tuntematonta. Uskooko kukaan jos sanon lopettakaa mollaus? Maailman pitäis suorittaa aivojen nollaus.
Tavoitteleminen tuntuu puulta, sillä kukaan ei kunnioita persoonallisuutta suurta.