Sotilaan käsikirja, taistelijan raamattu.
Selviytymisopas, vaikka olisit kaapattu.
Lukuhetki on pitkä ku täyspalvelus.
Tuntuu ettei loppuis koskaan, ajan pysähdys.
Haluun vaan rötvätä nää viimeiset päivät.
"Vempat ei juokse!" Vitut siitä - tää alokas häippäs.
Eikö tää jo riittäs.
Tämmöstä paskaa, pitkä ku nälkävuosi.
Perinteitä kunnioitetaan, mut mis on mummonmuusi.
Kello lyö jo kuusi, vielä kolme tuntia.
Siviili jo mielessä - päänsäryn vuoksi kaikki pielessä.
Takas pitäis tulla, mutta onko se sen arvoista.
Ei katoa vitutus karvoista.
Koulutukset haluis joka toinen päivä, mut se tarkottaa et ois vaa joskus särmä.
181 päivää kärsimistä, 181 päivää huoletonta saavutusta. Ei oo kauheen mustaa ja valkosta. Ei oo karvoihin katsomista.
Kestääkö koppa ja kroppa, sen harva tietää. Lopullinen vastaus pitää vaan sietää. Kuinka C-paperit kieltää, helpoin vaihtoehto on helppo omakseen mieltää.
Elämän keskeytys kahden vuoden päästä, mitä jos pitäis lähtee omista häistä.
Vitut Suomen laista, en mä sillä ennenkään ruokaani paista. Teksti tää alkaa jo paskalta haista. Onneks en tällä TJ:llä ollenkaan sitä haista.
En välitä enää vittuakaan, oisin viestimiehenä jatkanu täysin turhaan. P-kausi uusiks ja parempiin hommiin. Elsoon tai spoliin, ei oo välii vaik ei pääsiskää viettää yhtää lomii. Alotan puhtaalta pöydältä, en ammattia vielä löytänyt täältä. Ysinelosten kanssa uudestaan, en paljoo keksi muutakaan.
Ei lääkärit anna suunvuoroakaan. Vihaan niitä näsäviisaita. Ei muiden terveys niiden palkkapussia haittaa. Työt ei paljoo maita. Syöttää ne sulle helvetisti pillereitä. Ei ne paskasta vettä varmaa enää edes keitä. Ennen oli toisin, ne sairaita vielä kunnolla hoisi. Ei raha ollu tärkeintä, vaan hoito sitä särmeintä. Säästettiin asiois mitkä oli arvottomia. Saatiin tilalle sotilaita mahdottomia. Voisi väittää, että ne tekevät melkein jo asioita laittomia. Vakavasti sairaat ulos seisomaan. Katsotaan pakkasessa, jos vaikka kuume alkais itsestään laskemaan. Tuntuu siltä, ettei niil ois lääkinnästä harmainta aavistustakaan.
Alikersantilla taitaa olla menkat. Ei oo tainnu ihan vähään aikaan saada. Pelkästä ajatuksesta meinaa lentää laatta. Hahah mikä haaska. Vieläkin teksti jatkuu, täs ajas kuolleetki ehtii maantuu. Kauankohan mä jaksan, saan varmaa lopettaessani laiskan tatskan. Kyl mä sen sitten maksan. Hassu mietelmä. Kirjotan sitä jo vesi kielellä, vai onks se tää nuuska joka suuta kosteuttaa. En oo varma, mut tuskin se mua kiinnostaakaan.
Haluun jo nukkuu ja kuuntelee musaa, eiks tää vittu lopu koskaa. Koko homma on synonyymi sanalle roskaa. Alokas voitteko toistaa. No en vittu voi enää koskaan. Vartin tauko, nauraa saako? Huutoa, valitusta ja paljon enemmän välittämisen kadotusta. Pään pitäis kestää, ois ees jotain tekemistä sentään. Voisin tän ajan putsata vaikka kenkää. Ois pitäny kuunnella lääkäriä ja ottaa se VP, eihän täs palvelukses pääse WC:seenkään.
Ajatus ei meinaa lentää, minuutit alkaa jo kääntää selkää. Ei tätä enää kauaa vois kestääkkään. En oikeesti yritä olla enää nenäkäskää. Aliupseerikoulutukseen ku parin vuoden päästä pääsis, ni mitään tällästä tekemisen puutetta ei näkyis omas läänis. Vittuku ois ees kännis, ihan vitun rännis.
Kirjotan Aaltoselle luettavaa, et ees jollai ois tekemistä. Onhan tää enää sanoilla leikkimistä. Silti ei oo parempaakaan tarjolla täällä paikassa nimeltä hajonta. Ei tartte enää kauaskaan kajota-
Sentään joku täällä arvostaa hiljaista miettimistä, eikä keskity vaan "miehisyyden" pakollista etsimistä. Tuskin ne sitä löytää ajan kanssa, sen sitten siviiilissä köyttää. Jos armeijaa tarvii et saat itsestäs miehen, ni on kyllä kaukana valmiista. Aikuiseksi et pääse sillä et matkit Kapteeni Salmista. Kaiken saavutat vain kokemuksilla kalleilla.
torstai 25. elokuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti