Elämän linja se kadonnut silta.
Kuihtuu lilja, ei takaisin ole paluuta.
Kerran alkaa, kerran loppuu.
Aina hoppu, ajan kaipuuta.
Kertsiä:
Päivä päivältä jatkuu tämä paska
Päivä kerrallaa tätä voi vaa jaksaa
Päivä se huomennaki kasvaa
Päivä taaskaa paskast jaksa kasvaa.
Aika käy vähiin
Ei oo aikaa muille
Vielä vähemmä itselleen
Nouse sille siivelle
Tajua ettei kaikki oo nii mustavalkosta
Mieti niit ihmisii, jotka istuu elämäs kakolassa
Takas ei oo tulemista
Ne oli vaa hetken hakusessa
Kertsi
tiistai 18. toukokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti