Rakkauden lähetti, vai paholaisen kätyri.
Ulkomuotoa se pikkuinen poika vaan etsiskeli.
Unohti täysin tärkeimmän.
Kauneus sokaisti - näköjään.

Toivo on kadonnut, jotta poika saisi oppia.
Se tulee sattumaan, kun paholainen ottaa jo koppia.
Ei ole enää paluuta.

Synkkyys laskeutuu sydämeen.
Salakavalasti siirtyy sairauteen.
Poika keskittyy edelleen kauneuteen.

Kauan poika vielä jatkaa.
Mitä aikaiseksi tästä saakaan.
Miten kauan kestää ennen kuin poika tajuaakaan.
Toivottavasti pääsee jatkaa matkaa.

Onko sinulle käynyt salaa näin?
Teitkö jotain aivan väärinpäin?
Kysy itseltäsi onko kaikki oikein.
Mieti rauhassa, valitsitko sen joka oli hoikein?
Vielä on aikaa korjata virheet ja etsiä se oikein.
Synnyttää naamaasi sen onnellisuuden virneen.
Saat sen oikean ja pyrit onnellisuuteen.

Miten ne sen tekee?
Maansa puolesta ihmiset pistää hetkessä elämänsä vekee.
Rynnäkkökivääreillä ampuu ihmiset sokeet.
Omaisilla stressi ja fiilis haikee.

Mitä varten puolustetaan tätä maata.
Ei sitä armeijan puuttuminen kaada.
Taistelijasta kaikki irti pitäis saada.
Terveys sikseen, ei se lepo mitään muuta.

Ne sanoo et armeija tekee miehen.
En saanu ku jalkasienen ja huonon mielen.
Ei tämä meitä testaa.
Turhauttaa vaan niin paljon et tekis joku mieli mestaa.

Päivä vajaa, että täs ois järkee.
Aivojen käyttö ei oo särmintä kärkee.
Paskakausi turha oli mulle.
Hullunpaperit ne vaan tahtoo antaa sulle.

Torstaina kotiin haikein mielin.
Valunut on hiki ja kärsinyt oon turhaa.
Vittu kyl tää kokemukseks kelpaa.
Takaisin en tule, ennenku vitutus helppaa.

Sinä kauniina hetkenä, kun kaikki kadut pimenee.
Sinä herkkänä hetkenä, kun kaikki tuvat hiljenee.
Sinä pienenä hetkenä saa ajatuksen itselleen.
Se lyhyt hetki lyö ajanmääreen uudelleen.
Kun se hetki päättyy, menee kaikki taas perseelleen.

Taivasta kohti katseen häilyvän. Pakosta nosti, nään alokkaan kärsivän.
Yksilöllisyys kaukana tästä porukasta. Säälivin katsein nostaa ne sut maasta.
Lasittunein katsein kiinnostus nolla. Ei ole täällä kenenkään helppoa olla.

Samasta syystä, mutta kaikki erilaisia.
Tarkoituksena poistaa oma aivotoiminta haiseva.
Paljon se kestää, ei mikään sitä voi oikeesti estää.
Mistä mä kirjoitan, jos toimin automaatiosta.
Teksti tää tulee selvästi omasta raivosta.
Puhunko nyt Firmasta nolosta?

Mä selviydyin niiden yrityksistä oudoista.
Voin avata taas aivoni. Mä selviydyin onkaloista.

Suljettu osasto, ihmisten kaatopaikka.
Sielujen mekka, väsyneiden paikka.
Omaisuus katoaa, mutta säilyy yksinäisyys.

Kaukana kaikilla se naakka rääkyy.
Etäisyyden määrittää ihmisen taakka.
Ihmisiä säälittää, mutta mikä hulluuden määrittää.
Kääntyy päät: "Ei toi oo normaali".
Kaikkien mielikuvitus tässä jäätyy.

On monia syitä, mutta vain yksi ratkaisu.
Ennakkoluulot ja niiden katkaisu.
Kaikki on erilaisia, siihen pitää tottuu.
Nyt tää loppuu, ei löytynyt vastausta.

Ei lopu vieläkään, asenteisiin muutos.
Odotan kuuta, muut soittaa vaan suuta.
Mikä voi vaivata itsetuntoa, kun pitää nostaa itseään kohti tuntematonta. Uskooko kukaan jos sanon lopettakaa mollaus? Maailman pitäis suorittaa aivojen nollaus.
Tavoitteleminen tuntuu puulta, sillä kukaan ei kunnioita persoonallisuutta suurta.

Sinä kauniina hetkenä, kun kaikki kadut pimenee.
Sinä herkkänä hetkenä, kun kaikki tuvat hiljenee.
Sinä pienenä hetkenä saa ajatuksen itselleen.
Se lyhyt hetki lyö ajanmääreen uudelleen.
Kun se hetki päättyy, menee kaikki taas perseelleen.

En ymmärrä kaikkea mitä meltä vaaditaan.
Saatikaan sitä miksi ja mihin meidän taidot haalitaan.
Perustaisitko itse turhan kaalimaan, no et tosiaankaan.
Harjoittelemme valalaulua, sen pitäis motivoida puolustamisen halua. Itse en kuule kuin valehtelemisen kaikua. Ei se haittaa, annetaan laulun vaan raikua.

Tuskin moni olisi valmis sotimaan. Oletko itse valmis tuntemattoman hengen aseellasi ottamaan? Piiloitatko omatuntosi ettei se alenna selviytymisvaistoasi? Kirje lähtee sureville, sen sotilaan kaatuneen läheisille. Kuolema ei katso ikää, seitenkuuskakkonen vatsasta sisään.

Veressä ryömii väsynyt sotilas, toivoo saavansa luodista, että pääsis sairaalapotilaaks. Kuoleman pelko kylvää siementään. Koskaan ei peräännytä. Sotilas taistelee aina viimeisimpäänsä. Kadonnut on mies ja syntynyt tappaja, mutta minkä vuoksi? Näyttikö naapurimme isokiho naamaa hapanta?

Helppo on laittaa muut kuolemaan oman edun vuoksi, milloin pomomme maamme puolesta viimeksi juoksi. Pelaavat ne muiden elämillä shakkia. Nyt pitäis alkaa miettiä ja ottaa vähän pakkia.

2. Säkeistö uusiksi, lue se, ja mieti päässäsi se uusiksi, miksi? Ei vastausta kerrota kuoleville. Vastustajan silmissä palaa tappamisen kiille.
Mikä saa ihmisen itsensä unohtamaan. Varmistimen aseestaan sodassa poistamaan.
Ei oman elämänsä riskeeraaminen voi olla kenenkään mielestä hauskaakaan.

Olen kyllä isänmaallinen, pidän Suomesta hauraasta. En ymmärrä miksi laukaista ohjuksia tästä rauhaa rakastavasta maasta. Kuka aina unohtaa, ettei se koskaan kannata - älä riitaa haasta.

Sodassa ei kukaan koskaan voita, miksi suretaan vieläkin karjalaa, kuka menehtyneitä lohduttaa. Muistellaan vaan kaatuneita noita, joilta vietiin kaikki ilman hyvää syytä. Itsenäisyyden puolesta ne vaan ei antanut myötä.

Käskystä lähdetään hyökkäämään. Perusteluja tappamiseen pienestä pitäen syötetään. "Me vain puolustamme, meillä on tää hieno sopimuskin!" Voi kun sodat jollain kupongilla loppuiskin. Lähdetään ihmisiltä vapaudet riistämään. Ei se ole sen ihmeellisempää. Tässä vaiheessa tuskin muodossa kääntyy edes epäilevät päät. Ajatuksista rangaistaan, mikä sais sodat loppumaan.

Muodossa marssii tykinruuaksi vaan, nämä nuoret joita huvittavasti komppaniaksi kutsutaan. Ei nimi muuta tulosta, lyhentää vaan kuolemisen tajuamisen pudotusta. Kuka rehellisesti kuolisi maansa puolesta.

Kuka kuoleman jälkeen välittäisi sinusta.
Päästääkö ne sinut pois, jos huudat kivusta.
Kukaan ei sua pelasta, kun oma henki on niin hilkulla. Lääkintämiehiä palkitaan urheudesta vaan pari, mutta niitähän on tuhansia?

Miettimiseen tähän tarpeeseen ihmisen ihmeelliseen, sai tämä mies tarpeekseen. Ei ole aikaa rauhoittumiseen, moraalin ja ihmisyyden katoamiseen. Keskitytään siihen elämään kadotukseen. Nyt mä pakosta ja käskystä Suomen puolesta kuolemaan lähden.

Lojaalisuus, missä on sen kohtuus.
Sen pitäis pakollista olla.
Toleranssi petoksii, pyöreä nolla.
Pakolla, on olla, ihmisellä joku, josta hakee kaikkeen lohtuu.
Sokaistuu ratkaisuun. Lyöty maahan ja potkaistu vatsaan, hetiku pappi ehti kastaa.

Hajottaa tää vaikeus, ongelmaksi annettu koko maailmankaikkeus. Vaikeempaa, helpompaa, mitä vitun väliä, ei tää voi kääntyä enää kehnompaan.

Naurua, surua, iloa, rakkautta - syvyyttä elämän vaikeimpaan sokkeloon.
Sun tehtävä on löytää se ovi ja saada se auki. Ei ne kaikki avaimet sovi

Nauti.

Pillerihöyryissä suljet suusi.
Ei pyöritä, alikersantti huusi.
Ihmisenä täällä pitäis muuttua.
Ei saa suuttua, tottele kuultua.

Entä jos ei halua tai jaksa?
Miten jaksaa tämä paska.
Kuka tulee nostamaan pystyyn?
Vai jättääkö ne sut makaamaan lyttyyn?

Vapaus kaukana taivaalla.
Milloin seison siellä portilla.
Kolme neljä ysissä.
Joku huusi reservissä.

Aamuja vielä monta hajottavaa.
Aamutoimet aiheuttaa vitutusta suurta.
Miksi voi vittu miksi?!
Ei auta ku kestää - ei itseään kadottaa saa.

Inhimillisyyden pitäis pakollista olla.
Toleranssi vääryyksiin pyöreä nolla.
Vaikeeta ois ilman niitäkin.
Niiden kanssa? Päästään yli siitäkin.

Pappi kastaa. Mahtaako mua joku rakastaa?
Riitaa haastaa. Sydämen maahan paiskaa.
Ei sinne sieluun kauheesti aurinko paista.
Yhden suunnan valitset, ni on vaikee enää vaihtaa kaistaa.

Epäonnistumisen pelko saa siivet selkäänsä.
Mitä siinä oikeasti uskoo pelkäävänsä.
Muiden mielipiteetkö ei kiinnosta yhtään?
Itselleen valehtelu, siitä mä tykkään.

Olenko miettinyt onnistumisen riemua?
Olenko kiinnostanut ristinsielua?
Kysymyksiä kysymysten perään.
Ei tuo ku hämmennystä sekään.

Kun tänne saavuin lyötiin ikkunat kiinni.
Avasin oven, ei mua voi pysäyttää.
Aina löytyy kysymykseen vastaus.
Jätä vastaus rauhaan ja ota katsaus.

Kysymyksiä herää, niihin vastaukset kerää.
Ota selvää syistä, kysymys?

Hajottaa ei saa tekstiä järkevää.
Maksamakkaraa se lintuja lämmittää.
Fontti vaihtuu kesken lennon.
Ampiaiset tuhoo oman hunajakennon.
Kuulen sen kovan äänen - sen sellon.
Vesimeloni on englanniksi water melon.

Mitä vittua mä kirjotan.
Kohta varmaan muistan, ja aivoissani varmistan.
Kyseisen asian, puutoksen taival.

Mitä helvettiä mä ääneen sanoinkaan.
En muista sitä lainkaan.
Nyt tän asian vai minkä vuoksi nyt sitten paininkaan.
Lattia aaltoilee, huutaa Aaltonen.
Aivan se vastas sen.
Kysymyksen kadonneen.
Vai kadonneeseen?
En tiedä.

"Ei oo kiire, ei oo hoppu. Meil on kiinni viikonloppu."
Valmiusjoukoil ei oo auki ees sotku.
Tää on kyl nivusil jo aikamoinen potku.
Armeijas pitäis olla vahva ku luonnonvoima.
Tuu ite tänne, koita ja ittes voita.

Siihen ne pyrkii, että alkais päässä sykkii.
"Liity sinäkin AUKKII!" Ne koittaa mun palvelusta lykkii.
No en vitussakaa, saa nähdä viihdynkö puoltavuottakaa.

Kaikille samanverran ruokaa pakkii.
Kaikki erilaisii, mut silti kuulutaa samaa sakkii.
"Mitä vittua, alokkaalla väärä takki!"

Sotilaan käsikirja, taistelijan raamattu.
Selviytymisopas, vaikka olisit kaapattu.
Lukuhetki on pitkä ku täyspalvelus.
Tuntuu ettei loppuis koskaan, ajan pysähdys.

Haluun vaan rötvätä nää viimeiset päivät.
"Vempat ei juokse!" Vitut siitä - tää alokas häippäs.
Eikö tää jo riittäs.

Tämmöstä paskaa, pitkä ku nälkävuosi.
Perinteitä kunnioitetaan, mut mis on mummonmuusi.
Kello lyö jo kuusi, vielä kolme tuntia.
Siviili jo mielessä - päänsäryn vuoksi kaikki pielessä.

Takas pitäis tulla, mutta onko se sen arvoista.
Ei katoa vitutus karvoista.
Koulutukset haluis joka toinen päivä, mut se tarkottaa et ois vaa joskus särmä.
181 päivää kärsimistä, 181 päivää huoletonta saavutusta. Ei oo kauheen mustaa ja valkosta. Ei oo karvoihin katsomista.

Kestääkö koppa ja kroppa, sen harva tietää. Lopullinen vastaus pitää vaan sietää. Kuinka C-paperit kieltää, helpoin vaihtoehto on helppo omakseen mieltää.
Elämän keskeytys kahden vuoden päästä, mitä jos pitäis lähtee omista häistä.

Vitut Suomen laista, en mä sillä ennenkään ruokaani paista. Teksti tää alkaa jo paskalta haista. Onneks en tällä TJ:llä ollenkaan sitä haista.

En välitä enää vittuakaan, oisin viestimiehenä jatkanu täysin turhaan. P-kausi uusiks ja parempiin hommiin. Elsoon tai spoliin, ei oo välii vaik ei pääsiskää viettää yhtää lomii. Alotan puhtaalta pöydältä, en ammattia vielä löytänyt täältä. Ysinelosten kanssa uudestaan, en paljoo keksi muutakaan.

Ei lääkärit anna suunvuoroakaan. Vihaan niitä näsäviisaita. Ei muiden terveys niiden palkkapussia haittaa. Työt ei paljoo maita. Syöttää ne sulle helvetisti pillereitä. Ei ne paskasta vettä varmaa enää edes keitä. Ennen oli toisin, ne sairaita vielä kunnolla hoisi. Ei raha ollu tärkeintä, vaan hoito sitä särmeintä. Säästettiin asiois mitkä oli arvottomia. Saatiin tilalle sotilaita mahdottomia. Voisi väittää, että ne tekevät melkein jo asioita laittomia. Vakavasti sairaat ulos seisomaan. Katsotaan pakkasessa, jos vaikka kuume alkais itsestään laskemaan. Tuntuu siltä, ettei niil ois lääkinnästä harmainta aavistustakaan.

Alikersantilla taitaa olla menkat. Ei oo tainnu ihan vähään aikaan saada. Pelkästä ajatuksesta meinaa lentää laatta. Hahah mikä haaska. Vieläkin teksti jatkuu, täs ajas kuolleetki ehtii maantuu. Kauankohan mä jaksan, saan varmaa lopettaessani laiskan tatskan. Kyl mä sen sitten maksan. Hassu mietelmä. Kirjotan sitä jo vesi kielellä, vai onks se tää nuuska joka suuta kosteuttaa. En oo varma, mut tuskin se mua kiinnostaakaan.

Haluun jo nukkuu ja kuuntelee musaa, eiks tää vittu lopu koskaa. Koko homma on synonyymi sanalle roskaa. Alokas voitteko toistaa. No en vittu voi enää koskaan. Vartin tauko, nauraa saako? Huutoa, valitusta ja paljon enemmän välittämisen kadotusta. Pään pitäis kestää, ois ees jotain tekemistä sentään. Voisin tän ajan putsata vaikka kenkää. Ois pitäny kuunnella lääkäriä ja ottaa se VP, eihän täs palvelukses pääse WC:seenkään.

Ajatus ei meinaa lentää, minuutit alkaa jo kääntää selkää. Ei tätä enää kauaa vois kestääkkään. En oikeesti yritä olla enää nenäkäskää. Aliupseerikoulutukseen ku parin vuoden päästä pääsis, ni mitään tällästä tekemisen puutetta ei näkyis omas läänis. Vittuku ois ees kännis, ihan vitun rännis.

Kirjotan Aaltoselle luettavaa, et ees jollai ois tekemistä. Onhan tää enää sanoilla leikkimistä. Silti ei oo parempaakaan tarjolla täällä paikassa nimeltä hajonta. Ei tartte enää kauaskaan kajota-

Sentään joku täällä arvostaa hiljaista miettimistä, eikä keskity vaan "miehisyyden" pakollista etsimistä. Tuskin ne sitä löytää ajan kanssa, sen sitten siviiilissä köyttää. Jos armeijaa tarvii et saat itsestäs miehen, ni on kyllä kaukana valmiista. Aikuiseksi et pääse sillä et matkit Kapteeni Salmista. Kaiken saavutat vain kokemuksilla kalleilla.

Oot mulle peilikuva, niin lähellä ja niin kaukana.
Kuulen huutosi, niin kauniina ja hauraana.
Miksi nimeäni huudat, etkö näe minua? Emmekö ymmärrä toisiamme vaikka peilimme kaadat.
Ei se tuo meitä lähemmäs, seitsemän vuotta kirottua.

Pitää itsensä unohtaa, jotta toisen voi kuulla.
Voit peittää ongelmat, ei korjaannu ne muulla.
Toista ihmistä voit lohduttaa.
Hetkeksi ongelmat haihduttaa.
Palaa takaisin ne ruton lailla, sama kärsivä taas halia vailla.

Rakasta toista koko sydämestä.
Se tuo sut lämpimään maailmasta kylmemmästä.
Paljon asioita mihin vaikuttaa et voi.
Sama virsi aina siinä soi.
Elämä on karua ja julmaa. Pidä kiinni siitä mikä sua täällä ohjaa.
Siitä voit löytää elämästäs kadonneen palavan rakkauden.