Elämän linja se kadonnut silta.
Kuihtuu lilja, ei takaisin ole paluuta.
Kerran alkaa, kerran loppuu.
Aina hoppu, ajan kaipuuta.

Kertsiä:
Päivä päivältä jatkuu tämä paska
Päivä kerrallaa tätä voi vaa jaksaa
Päivä se huomennaki kasvaa
Päivä taaskaa paskast jaksa kasvaa.

Aika käy vähiin
Ei oo aikaa muille
Vielä vähemmä itselleen
Nouse sille siivelle
Tajua ettei kaikki oo nii mustavalkosta
Mieti niit ihmisii, jotka istuu elämäs kakolassa
Takas ei oo tulemista
Ne oli vaa hetken hakusessa

Kertsi

Mitä se sitten on?

Onko täs enää mitään järkeä?
Tavotellaa sitä kärkeä, saadaa vaa yrittää pärjätä.
Helposti vaa keksii selityksii helppoja.
Monel ne on kelkkoja, joil pääsee helposti pois epäonnistumisen peloista.

Nyt ei jaksa jatkaa, en jaksa kirjottaa tätä paskaa
Jatkukoot joskus tai sitten ei
Mut just nyt, se on heihei.

Tjoo

Ensi sovitaan
Sitten rikotaan
Vihan jälkeen polvistutaan
Pyydetää anteeks.

Ei ajatella sitä mitä se tekee
Kusetettu jätetää yksi nyyhkystää itkee
Veret vaa kädestä syylline pesee
Lähtee vaa uutta pyydystää sitte.

Ei vaa jaksa enää raataa
Luovutuksee asti sitä vaa jaksaa
Sit kyllästyy odottaa ja kärsii tätä paskaa
Ei saanu sitä mitä halus, taaskaa.

Kyl sitä oppii pettyy
Äkkii siit leppyy
Ei se oo se ongelma
vaa se miten siit kyynistyy

Ei voi enää hymyillä
Ei uskoo, eikä luottaa
Älä lähde silti itteäs muokkaa
Ei se oo sun vikas vaa kaikkie muide
Niiden vitun hymysuide, jotka sut aina lopuks kuoppaa.

Ettii vaa sitä vaaraa, joka voi mis tahansa lymyillä
Muut kattoo vaa, et justjoo taas se menee
Mut ne ei tiedä miten korkeelt tän paskan voi pudottaa.

Turhaa tätä täst enää jatkaa
Pitäis vaa mennä sitä tietä
Jatkaa sitä matkaa
Pitää olla tosiaa sitä mieltä
Ettei tää voi täst enää paremmaks muuttuu.

Pyhimys - Salainen Maailma

salainen maailma
salaisuudet paisuu
mut salaista on vaan sen salaisuuden vaisuus
mun tulevaisuus ei sitä miten mä sen nään
potentiaali riittää selkeesti vähempään
siit lähetään
mihin päädytään
ehotan et tähän paikalleen jäädytään
ehkä sillon oisin hetken paikallaan
mun aika on palaneena savuna taivaalla
mä yritän tehä samaan aikaa kaikkee
kun yhteen keskittyminen on vaan liian vaikeet
mä oon lapsi hyppimäs taivaalta kuuta
en voi sitä saada mutten haluu mitään muuta
mä oon supliikki poika
kerron tarinoita
mutten tee mitään kunnolla
kaikkeni koitan mut ei se auta
ku uskon omatki jutut puhtaal omal tunnolla
täl levyl puhun totta pelkästää
mut tää laulu on rehellisin kaikista
en ota edes reppuu selkäänkään ilman et muokkaisin sen päässäni lainiks
täl hetkel makaan nurtsilla selvänä
unelma on saada aikaan kaks versee
ku lauluissa mä oon lentäjä
en pelkääjä
haaveet asuu siel eikä mieli oon niin selkee
luulin et kirjotan vaik junas radan kolinaa
mut toivo katos matkal
kuka mä oon sitä omimaan
mä toivon et must ois hyötyy
mut hyökyvät aallot sai sen toiveen syötyy
vaan tekemäl tätä mä joudun myöntyyn
et kuka tahansa voi tulla lyömään lyötyy
mut lyökää
kai mä kestän sen hengis
oon yksin mun kengissä
eri persoonat jengissä
moni matkustaa ulkomaille
mä pakenen
mä en rakenna vaan rikon perusrakenteet
jatkuvasti loukkaan omii rajojani
periaatteet paskaks
kun mä saan aikaan sanojani
kirjotin tän kiinassa, espanjassa, hollannissa, meksikossa tai irlannis ja intiassa
mut oikeesti vaan viinas ja jossain paskassa
mut siitä puhuminen ei oo viisasta
tajusin et koko ajan kuljen unissani
peilikuva nukkuu ja oon kuollu muissa kuvissani
mut en voi tehä tälle yhtään mitään
en ennenku tunnen oireet luissani
mä oon miettiny mistä tää johtuu
mis on kohtuus
haluun takas kohtuun
miten joukkueurheilija joutuu
yksilölajiin
mä kaipaan parisoutuu
ennen kulkuri poimi kukat
ei poimi enään
tuntuu et ei mun kiintymis vietti toimi enään
en osaa olla avoin niinku normaalit
mä en kuule huutoo
tuu kuiskaa se korvaani
sen mä ymmärrän
mut ei se piristä
mä en jaksa edes silmiä siristää
ei oo apuu ees vireenin kiristä
näin pekkari on ainoo joka tykkää piristä
mä tykkään vaan mennä nukkumaan
auta tätä joustinpatjaan hukkuvaa
pelastusrenkaaseen sormenpaksuseen
laitan mun panoksen lyön vetoo koko lapsuuden
en osaa kaivaa tätä syvemmälle
täs se oli
uus salatut elämänne
mun salainen maailma
riimien muodos
tätä se on luonnossa
lauletaan kuorossa

Oikein vai väärin?

Onko se oikee teko ettei kuuntele itteään.
Pitäiskö se tehä, vai eikö sittenkään?
Elämä on täynnä valintoja, mut mitkä niist on oikeet
sitä mä kysyn ennenku tän lopetan

Joku vois tulla ja opettaa sokeeta.
Tulla vaa ja tehdä ne valinnat.
Jos mä näin teen ni saanko vain hopeeta.
etin sitä kultaa sitä yhtä ja ainutta, en eti sitä kaipuuta.

Paljon vaadin, mutten tarpeeks.
Pää on nii harmaa.
En tiedä mitä haluun.
mut meen vaikka läpi kiven, jos sen voin saada.

En sitä saanu, mutten hetkeäkää kadu.
Matka oli mulle ku joku vitun lastensatu.
Täst tarinast mä havahdun
opin uutta ja en seuraaval kerral enää nii kovi kaadu

Aina se sattuu, mut miks?
No siks ku annoin tunteide mukaa tulla
Mä oon täys hullu, kui ees annoin näin tapahtuu
Luotin ihmisiin täyteen turhuuteen, kerroin sil murheen sen
Se heitti mut järveen, en osannu uida
Kuolin sisältäni en nähny niit kelluvia puita.
En tarvii enää muita

Oon yksin tässä kylmässä maailmassa
Yksin on selvittävä, ei auta itku.
Täytyy vaa olla omaa maailmaa rakentamassa
Hukuta murhees siihen paskaan litkuu

Vittu.

Totuus

Totuus tulee aina esiin
On vaa siitä kii
Kuinka kaua annat sen pesii

Valehtelu aina pahentaa asiaa
Sit ihmetellään miks asiast tuli nii suuri
Saat sen ehkä kerran tai kaks piilotettuu juuri ja juuri
Mut ku se tulee esil ni sit sul sanotaa haista paska vaa.

Elämä on sitä mitä siitä tekee

Ei sitä kannata miettiä.
Voit siihen pistää koko elämäs
Kannattaa mennä suoraa asiaa.
Löydät kaiken kumminki perästäs.

Sul on täydet kortit kädessäs.
Pelaa ne, älä ees mieti mitä vastustajalla.
Kumminki kaiken hukutat kaljan voimalla.
Mitä järkee kaikkea on miettiä hädissäs.

Elämä on sitä mitä siitä tekee.
Mitä siitä jää kätee.
Ei sun tartte sitä selittämään lähtee.
Pääasia on ettet tekojas häpee.