Pyhimys - Salainen Maailma

salainen maailma
salaisuudet paisuu
mut salaista on vaan sen salaisuuden vaisuus
mun tulevaisuus ei sitä miten mä sen nään
potentiaali riittää selkeesti vähempään
siit lähetään
mihin päädytään
ehotan et tähän paikalleen jäädytään
ehkä sillon oisin hetken paikallaan
mun aika on palaneena savuna taivaalla
mä yritän tehä samaan aikaa kaikkee
kun yhteen keskittyminen on vaan liian vaikeet
mä oon lapsi hyppimäs taivaalta kuuta
en voi sitä saada mutten haluu mitään muuta
mä oon supliikki poika
kerron tarinoita
mutten tee mitään kunnolla
kaikkeni koitan mut ei se auta
ku uskon omatki jutut puhtaal omal tunnolla
täl levyl puhun totta pelkästää
mut tää laulu on rehellisin kaikista
en ota edes reppuu selkäänkään ilman et muokkaisin sen päässäni lainiks
täl hetkel makaan nurtsilla selvänä
unelma on saada aikaan kaks versee
ku lauluissa mä oon lentäjä
en pelkääjä
haaveet asuu siel eikä mieli oon niin selkee
luulin et kirjotan vaik junas radan kolinaa
mut toivo katos matkal
kuka mä oon sitä omimaan
mä toivon et must ois hyötyy
mut hyökyvät aallot sai sen toiveen syötyy
vaan tekemäl tätä mä joudun myöntyyn
et kuka tahansa voi tulla lyömään lyötyy
mut lyökää
kai mä kestän sen hengis
oon yksin mun kengissä
eri persoonat jengissä
moni matkustaa ulkomaille
mä pakenen
mä en rakenna vaan rikon perusrakenteet
jatkuvasti loukkaan omii rajojani
periaatteet paskaks
kun mä saan aikaan sanojani
kirjotin tän kiinassa, espanjassa, hollannissa, meksikossa tai irlannis ja intiassa
mut oikeesti vaan viinas ja jossain paskassa
mut siitä puhuminen ei oo viisasta
tajusin et koko ajan kuljen unissani
peilikuva nukkuu ja oon kuollu muissa kuvissani
mut en voi tehä tälle yhtään mitään
en ennenku tunnen oireet luissani
mä oon miettiny mistä tää johtuu
mis on kohtuus
haluun takas kohtuun
miten joukkueurheilija joutuu
yksilölajiin
mä kaipaan parisoutuu
ennen kulkuri poimi kukat
ei poimi enään
tuntuu et ei mun kiintymis vietti toimi enään
en osaa olla avoin niinku normaalit
mä en kuule huutoo
tuu kuiskaa se korvaani
sen mä ymmärrän
mut ei se piristä
mä en jaksa edes silmiä siristää
ei oo apuu ees vireenin kiristä
näin pekkari on ainoo joka tykkää piristä
mä tykkään vaan mennä nukkumaan
auta tätä joustinpatjaan hukkuvaa
pelastusrenkaaseen sormenpaksuseen
laitan mun panoksen lyön vetoo koko lapsuuden
en osaa kaivaa tätä syvemmälle
täs se oli
uus salatut elämänne
mun salainen maailma
riimien muodos
tätä se on luonnossa
lauletaan kuorossa