Rakkaus

En saa sitä mitä haluun

Turtunut epäonnistumisen kipuun

Elämä lumpeenlehdellä lipuu

Sen alla on kaikki se itku

Kaloina vain menetyksen tilkku

Sitä mä rakennan, kaipuuta kaunista, ihmisen heikkoutta.

Siinä kaikessa oon taitava

Kokemus jo kattava

Yritysten määrä jo huikea

Mut en mä oo sulle katkera

En osannu pitää kii - olit liian mahtava

Olin sun onnellisuuden haittana

Ehkä mä opin jotain ni osaan jarruttaa ajoissa

Tehdä matkasta itselleniki joskus kannattava

Kaipaan sun katsetta, halia, paljasta ihoa

Kosketusta, empatiaa ja kaikkein eniten niitä kolmea sanaa

Mä rakastan sua.

Saavutus

Tarpeentullun kuunellaan mitä vaa

Lailla ritarien omien vuoksi taistellaan

Raivolla omahyväisiä periaatteit haalitaan

Mielipiteillä muilla ei välii - ne vaan haudataan

Manataa kehittymine, muutos on pahasta

Pitäis elää omaa elämää, mut kene kanssa

Avoin pitäis olla, muttei mitää paljastamaa

Kukaa ei saa tietää, jätetää elämä seikkailematta

Parempi ettei eksy massasta harmaasta

Erilaisia ajatuksii on enää harvassa

Neki varmasti valtavan koneiston kannalla

Kuonokopassa on kovin vaikea karjasta

Purra haarniskaa, ku ei enää näy pintaa paljasta

Lause kerrallaa auttaa purkamaa, haistakaa..

Täytä tää lause: "Eniten tahtoisin.."

Vastaus on kaiken, sillä haet aina sitä vaikeint

Ei oo sun vika, vaan sen opetetun suorituspaineen

Käy koulusi, siivoa huoneesi, suojaa perheesi ja muista se farmari volvon katsastus.

Masennus? Hei nyt sit herätys - ryhdistäydys

Menee ihan pilalle mun sulle suunnittelema ennakoitu elämys, sust piti tulla lääkäri ku ei ollu siihen must

Eiks jälkipolven tarkoitus ollu omien unelmien täyttymys. En mä muuten voi bingossa kehua niitä - lapsen onnettomuus on kuitenkin puolet mun saavutus.

Ei helvetti - meinas päästä paljastus. Äkkiä jarrutus. Sulje suus. Kyllä sutkin saadaan muottii mahtuu.

Elämää, ei sen enempää.

Itsehillintää, riittääkö se mihinkään?
Ketä täällä oikein koitetaan määräillä?
Kenen elämästä otetaan selvää?
Käskyjä käskyjen perään mä kuulen.
Kun haluan vain istua täällä vieressä puunjuuren.

Hymysuissa, ei täällä pärjää muuten.
Muiden seassa, niiden hymysuiden.
Jokanen täällä on vaan luuta ja nahkaa.
En mä ainakaa nää kenessäkään muutakaan.
Mitä väliä sillä on jos saat jonkun suutahtaa?

Kaikki otetaan niin vakavasti.
Karman laki ja kohtalon sävel ohjaa luultavasti.
Ongelmiin ja epäonnistumisiin suhtaudutaan katkerasti.
Etsitään muista vikoja aika ahkerasti.
Vaikka voisit ihan hyvin sinäkin alkaa maalata maailmaasi.

Kyllä sitä saa kaikkea sietää
Mut pitää kuitenkin tietää
Kenet poistaa tieltään
Ja kenen vuoksi tämän kaiken saa hyväksi kokemukseksi mieltää

Onko se oikeesti sen arvosta, voiko itseltään toisen vuoksi onnen kieltää
Oppia sen kantapään kautta, kyllä se ajatuksenaki jo hämmentää
Tietämättään kun sen ajatuksen itselleen repii sisimmästään sieltä
Kenen se onni loppujenlopuksi liekään.

Katsotaan sitä elämän kelloa
Oliko horoskooppisi nyt taas jellona?
Ihmisen kohtalon on järjestänyt avaruus, on se melkosta.

Liberation whos left at the train station?

Equal rights, discrimination blessing of the next generation.

Freedom in all it's fascist imaginations.

Let us live our lifes without the needed mansions.. 

Please let us live in the sweet everlasting relaxation.

Blessing of the humanity.

The greatest of sympathy.

Brainwaves fucked up can't be saved even with therapy.

Humanity is a huge mystery.

Lay down to rest.

Can't always be the best.

Lets be a huge mess.

Lets just think about what we do a lot less.

Lets get together and get what we want.

Following dreams without the slightest doubt.

Money runs the world.

Biggest of the douches want even more.

That is the lore of this never ending core.

Core of the living life, the great demise.

Lets run together to the maze.

Find what makes us tick, win the worlds slowest race.

Ihmisen ihmeellisen

Sata sata ropisee.

Pilipilipom.

Mitä sinä horiset.

Kesä meni jo.

Sade pisara kerrallaan.

Ihmismielen ajatukset kerrataan.

Ei koskaan siirretä taivaanrannan taakse vaan vuosia sulatellaan.

Maalaillaan maalaukset uudestaan.

Kopioidaan vanhaa, koska se on ollut tapana vaan.

Kaskummaa ei opittu tavoille taas.

Mistäköhän mahtaa kiikastaa.

Vegaani, vegetaristi, rasisti tai nisti.

Ihmisen luokittelee yksi ismi.

Entä jos se onkin Islamisti?

Ei voi kommunikoida - paniikki iski.

Tietoinen suojamuuri.

Ydinsodan laukaisuluuri.

Kotimaani - minun puuni.

Omenavaras sulje suusi.

En kuule huutosi.

Tule lähemmäs.

Kulttuuri uusi.

Kuiskaa se mun korvaani.

Sen mä kuulen.

Sen mä ymmärrän.

Ei lähde pois, vaikka silmiä siristän.

Okei, hieman mä tässä uutta roviolla käristän.

Noitavaino luokittelusta helppoi.

"Seipääseen vaan" sano Keijo 6v.

Kelpo poika, seuraa oppeja vanhoi.

Ei taida tietää seurauksia ja pelkoi.

Loppujenlopuks ollaan vaa eläimiä.

Joille tappamisesta on jo syntynyt tapa.

Opetetaan myös lapsille tämä tapa katala.

Moraalit mahdollisimman alas.

Huuteli hippikin ku puuta halas.

Mahdollisimman helppo on aina kelpo.

Se on tällä hetkellä ihmisyyden tempo.

Biitti korvassa jo alkaa särisee.

Mitä se maailmanpelastaja taas siellä marisee.

Suut suppuun, eläimet teurastamolta tukkuun.

Sen jälkeen lajitellaan kaikki ahtaaseen luukkuun.

Mihin se tästä muka valittamalla muuttuu.

Ja ennenkaikkea mitä sen toisen tavat mulle kuuluu.

On se hulluu miten tähän puutuu.

Laseilla näkee hyvin, mut kyl nekin huurtuu.

Luupää aina vaan entisestään luutuu.

Uskotaan vaan sinisilmäsesti kaikkee kuultuu.

Voi sitä päivää ku kaikki muuksi muuttuu.

Mut älä perkele vihjaakkaan, että sen pitäis olla nyt.

Ihmisen ihmeellisen on aika siirtyä.

Kiltteyden kiittämiseen on aika liittyä.

Liitytäänkö siihen yhdessä?

Vai jatketaanko samalla linjalla erikseen.

Taivaanrantaa lapsi katsoo, se kauas kantaa.

Kaukana tuolla häämöttää vapaus, jos pystyy venyttää pantaa.

Oot vapaa nyt, vaikka jo niin väsynyt.

Elämässä vielä vain pienen murusen kokenut.

Makaan hiljaa metsässä, korvassa soi illuusio onnesta.

Mitä olen etsimässä, tyhjyys ääretön on.

Jonkun silmiin varmasti aurinko voi paistaa, vaikka minulla on vain tämä näkökulma.

Piiloutunut onni varjoon.

Miksei voi vaa osata luovuttaa.

Päästää irti ja antaa mennä vaan.

Eteenpäin katsomatta taakseenkaan, päivittää sisältö ja kadottaa taustapeili.

Tää kertoo eläväst elämäst.

Kertapelist jota ei takaisin saa.

Kaiken jota jätät voit löytää perästäs.

Ympäri käydään ja yhdessä erotaan.

Rajat asetetaan pienestä pitäen.

Ulkopuoliset ei muottiin sovi ei.

Miksei voida vaan rakastaa rajatta.

Vihata tarpeentullen oikee kunnolla, saatana.

Tää maailma taitaa olla jo pulkassa.

Onhan se ajatuksenakin jo vähän sairasta.

Miten tehdä tavasta innovaatiota.

Kahlaa standardien seasta vapauteen - pakkautuma.

Rakkaus on moninpeliä.

Miksi siinä saa yrittää uudestaan?

Uudelleen ei voi lähteä yrittämään.

Salaisuuksia ei voi uudestaan kätkeä.

Lopputulosta ei voi tietää.

Mitä kaikkia vastuksia saakaan välillä sietää.

Miksi jokainen rakkauden erilaiseksi mieltää?

Miten voi olla niin vaikea tunteita niellä?

Mihin rakkaudessa pyritään?

Onko mahdollista oikoreiteille

Lähteekö aina se samasta kysymyksestä?

Meille vai teille?

Onko tarkoituksena aina lopullinen yhtälö?

Tunteiden kanssa leikkimisestä yleensä päätyy mustaan aukkoon

Tarkoin varrellut asiat pidetään kätkettynä

Todellinen rakkaus on illuusio paremmasta elämästä.

Jokainen haluaa tuntea välittämistä.

Haetaan sitä väärästä paikasta.

Asioista tehdään monimutkaisia

Jotta itsestä tuntuisi tärkeältä.

Missä menee raja

Rakkauden rakastamista

Missä menee raja

Kiintymyksen jahtaamista.

Silence

Once the silence lands
Once the peace demands
Once the man does his last stand
Who's there to save him?

When love gives its last drop
Will the man sell himself to the chop shop.
Or will he just take a gun and - pop.

Will that settle things forever
Or does it just start another story all together
Does anyone care if a man dies
Is it misery, or does it only end a chapter until the next guy arrives?