Taivaanrantaa lapsi katsoo, se kauas kantaa.

Kaukana tuolla häämöttää vapaus, jos pystyy venyttää pantaa.

Oot vapaa nyt, vaikka jo niin väsynyt.

Elämässä vielä vain pienen murusen kokenut.

Makaan hiljaa metsässä, korvassa soi illuusio onnesta.

Mitä olen etsimässä, tyhjyys ääretön on.

Jonkun silmiin varmasti aurinko voi paistaa, vaikka minulla on vain tämä näkökulma.

Piiloutunut onni varjoon.

Miksei voi vaa osata luovuttaa.

Päästää irti ja antaa mennä vaan.

Eteenpäin katsomatta taakseenkaan, päivittää sisältö ja kadottaa taustapeili.

Tää kertoo eläväst elämäst.

Kertapelist jota ei takaisin saa.

Kaiken jota jätät voit löytää perästäs.

Ympäri käydään ja yhdessä erotaan.

Rajat asetetaan pienestä pitäen.

Ulkopuoliset ei muottiin sovi ei.

Miksei voida vaan rakastaa rajatta.

Vihata tarpeentullen oikee kunnolla, saatana.

Tää maailma taitaa olla jo pulkassa.

Onhan se ajatuksenakin jo vähän sairasta.

Miten tehdä tavasta innovaatiota.

Kahlaa standardien seasta vapauteen - pakkautuma.