Elämää, ei sen enempää.

Itsehillintää, riittääkö se mihinkään?
Ketä täällä oikein koitetaan määräillä?
Kenen elämästä otetaan selvää?
Käskyjä käskyjen perään mä kuulen.
Kun haluan vain istua täällä vieressä puunjuuren.

Hymysuissa, ei täällä pärjää muuten.
Muiden seassa, niiden hymysuiden.
Jokanen täällä on vaan luuta ja nahkaa.
En mä ainakaa nää kenessäkään muutakaan.
Mitä väliä sillä on jos saat jonkun suutahtaa?

Kaikki otetaan niin vakavasti.
Karman laki ja kohtalon sävel ohjaa luultavasti.
Ongelmiin ja epäonnistumisiin suhtaudutaan katkerasti.
Etsitään muista vikoja aika ahkerasti.
Vaikka voisit ihan hyvin sinäkin alkaa maalata maailmaasi.

Kyllä sitä saa kaikkea sietää
Mut pitää kuitenkin tietää
Kenet poistaa tieltään
Ja kenen vuoksi tämän kaiken saa hyväksi kokemukseksi mieltää

Onko se oikeesti sen arvosta, voiko itseltään toisen vuoksi onnen kieltää
Oppia sen kantapään kautta, kyllä se ajatuksenaki jo hämmentää
Tietämättään kun sen ajatuksen itselleen repii sisimmästään sieltä
Kenen se onni loppujenlopuksi liekään.

Katsotaan sitä elämän kelloa
Oliko horoskooppisi nyt taas jellona?
Ihmisen kohtalon on järjestänyt avaruus, on se melkosta.