Rakkaus

En saa sitä mitä haluun

Turtunut epäonnistumisen kipuun

Elämä lumpeenlehdellä lipuu

Sen alla on kaikki se itku

Kaloina vain menetyksen tilkku

Sitä mä rakennan, kaipuuta kaunista, ihmisen heikkoutta.

Siinä kaikessa oon taitava

Kokemus jo kattava

Yritysten määrä jo huikea

Mut en mä oo sulle katkera

En osannu pitää kii - olit liian mahtava

Olin sun onnellisuuden haittana

Ehkä mä opin jotain ni osaan jarruttaa ajoissa

Tehdä matkasta itselleniki joskus kannattava

Kaipaan sun katsetta, halia, paljasta ihoa

Kosketusta, empatiaa ja kaikkein eniten niitä kolmea sanaa

Mä rakastan sua.

Saavutus

Tarpeentullun kuunellaan mitä vaa

Lailla ritarien omien vuoksi taistellaan

Raivolla omahyväisiä periaatteit haalitaan

Mielipiteillä muilla ei välii - ne vaan haudataan

Manataa kehittymine, muutos on pahasta

Pitäis elää omaa elämää, mut kene kanssa

Avoin pitäis olla, muttei mitää paljastamaa

Kukaa ei saa tietää, jätetää elämä seikkailematta

Parempi ettei eksy massasta harmaasta

Erilaisia ajatuksii on enää harvassa

Neki varmasti valtavan koneiston kannalla

Kuonokopassa on kovin vaikea karjasta

Purra haarniskaa, ku ei enää näy pintaa paljasta

Lause kerrallaa auttaa purkamaa, haistakaa..

Täytä tää lause: "Eniten tahtoisin.."

Vastaus on kaiken, sillä haet aina sitä vaikeint

Ei oo sun vika, vaan sen opetetun suorituspaineen

Käy koulusi, siivoa huoneesi, suojaa perheesi ja muista se farmari volvon katsastus.

Masennus? Hei nyt sit herätys - ryhdistäydys

Menee ihan pilalle mun sulle suunnittelema ennakoitu elämys, sust piti tulla lääkäri ku ei ollu siihen must

Eiks jälkipolven tarkoitus ollu omien unelmien täyttymys. En mä muuten voi bingossa kehua niitä - lapsen onnettomuus on kuitenkin puolet mun saavutus.

Ei helvetti - meinas päästä paljastus. Äkkiä jarrutus. Sulje suus. Kyllä sutkin saadaan muottii mahtuu.

Elämää, ei sen enempää.

Itsehillintää, riittääkö se mihinkään?
Ketä täällä oikein koitetaan määräillä?
Kenen elämästä otetaan selvää?
Käskyjä käskyjen perään mä kuulen.
Kun haluan vain istua täällä vieressä puunjuuren.

Hymysuissa, ei täällä pärjää muuten.
Muiden seassa, niiden hymysuiden.
Jokanen täällä on vaan luuta ja nahkaa.
En mä ainakaa nää kenessäkään muutakaan.
Mitä väliä sillä on jos saat jonkun suutahtaa?

Kaikki otetaan niin vakavasti.
Karman laki ja kohtalon sävel ohjaa luultavasti.
Ongelmiin ja epäonnistumisiin suhtaudutaan katkerasti.
Etsitään muista vikoja aika ahkerasti.
Vaikka voisit ihan hyvin sinäkin alkaa maalata maailmaasi.

Kyllä sitä saa kaikkea sietää
Mut pitää kuitenkin tietää
Kenet poistaa tieltään
Ja kenen vuoksi tämän kaiken saa hyväksi kokemukseksi mieltää

Onko se oikeesti sen arvosta, voiko itseltään toisen vuoksi onnen kieltää
Oppia sen kantapään kautta, kyllä se ajatuksenaki jo hämmentää
Tietämättään kun sen ajatuksen itselleen repii sisimmästään sieltä
Kenen se onni loppujenlopuksi liekään.

Katsotaan sitä elämän kelloa
Oliko horoskooppisi nyt taas jellona?
Ihmisen kohtalon on järjestänyt avaruus, on se melkosta.