Liberation whos left at the train station?

Equal rights, discrimination blessing of the next generation.

Freedom in all it's fascist imaginations.

Let us live our lifes without the needed mansions.. 

Please let us live in the sweet everlasting relaxation.

Blessing of the humanity.

The greatest of sympathy.

Brainwaves fucked up can't be saved even with therapy.

Humanity is a huge mystery.

Lay down to rest.

Can't always be the best.

Lets be a huge mess.

Lets just think about what we do a lot less.

Lets get together and get what we want.

Following dreams without the slightest doubt.

Money runs the world.

Biggest of the douches want even more.

That is the lore of this never ending core.

Core of the living life, the great demise.

Lets run together to the maze.

Find what makes us tick, win the worlds slowest race.

Ihmisen ihmeellisen

Sata sata ropisee.

Pilipilipom.

Mitä sinä horiset.

Kesä meni jo.

Sade pisara kerrallaan.

Ihmismielen ajatukset kerrataan.

Ei koskaan siirretä taivaanrannan taakse vaan vuosia sulatellaan.

Maalaillaan maalaukset uudestaan.

Kopioidaan vanhaa, koska se on ollut tapana vaan.

Kaskummaa ei opittu tavoille taas.

Mistäköhän mahtaa kiikastaa.

Vegaani, vegetaristi, rasisti tai nisti.

Ihmisen luokittelee yksi ismi.

Entä jos se onkin Islamisti?

Ei voi kommunikoida - paniikki iski.

Tietoinen suojamuuri.

Ydinsodan laukaisuluuri.

Kotimaani - minun puuni.

Omenavaras sulje suusi.

En kuule huutosi.

Tule lähemmäs.

Kulttuuri uusi.

Kuiskaa se mun korvaani.

Sen mä kuulen.

Sen mä ymmärrän.

Ei lähde pois, vaikka silmiä siristän.

Okei, hieman mä tässä uutta roviolla käristän.

Noitavaino luokittelusta helppoi.

"Seipääseen vaan" sano Keijo 6v.

Kelpo poika, seuraa oppeja vanhoi.

Ei taida tietää seurauksia ja pelkoi.

Loppujenlopuks ollaan vaa eläimiä.

Joille tappamisesta on jo syntynyt tapa.

Opetetaan myös lapsille tämä tapa katala.

Moraalit mahdollisimman alas.

Huuteli hippikin ku puuta halas.

Mahdollisimman helppo on aina kelpo.

Se on tällä hetkellä ihmisyyden tempo.

Biitti korvassa jo alkaa särisee.

Mitä se maailmanpelastaja taas siellä marisee.

Suut suppuun, eläimet teurastamolta tukkuun.

Sen jälkeen lajitellaan kaikki ahtaaseen luukkuun.

Mihin se tästä muka valittamalla muuttuu.

Ja ennenkaikkea mitä sen toisen tavat mulle kuuluu.

On se hulluu miten tähän puutuu.

Laseilla näkee hyvin, mut kyl nekin huurtuu.

Luupää aina vaan entisestään luutuu.

Uskotaan vaan sinisilmäsesti kaikkee kuultuu.

Voi sitä päivää ku kaikki muuksi muuttuu.

Mut älä perkele vihjaakkaan, että sen pitäis olla nyt.

Ihmisen ihmeellisen on aika siirtyä.

Kiltteyden kiittämiseen on aika liittyä.

Liitytäänkö siihen yhdessä?

Vai jatketaanko samalla linjalla erikseen.

Taivaanrantaa lapsi katsoo, se kauas kantaa.

Kaukana tuolla häämöttää vapaus, jos pystyy venyttää pantaa.

Oot vapaa nyt, vaikka jo niin väsynyt.

Elämässä vielä vain pienen murusen kokenut.

Makaan hiljaa metsässä, korvassa soi illuusio onnesta.

Mitä olen etsimässä, tyhjyys ääretön on.

Jonkun silmiin varmasti aurinko voi paistaa, vaikka minulla on vain tämä näkökulma.

Piiloutunut onni varjoon.

Miksei voi vaa osata luovuttaa.

Päästää irti ja antaa mennä vaan.

Eteenpäin katsomatta taakseenkaan, päivittää sisältö ja kadottaa taustapeili.

Tää kertoo eläväst elämäst.

Kertapelist jota ei takaisin saa.

Kaiken jota jätät voit löytää perästäs.

Ympäri käydään ja yhdessä erotaan.

Rajat asetetaan pienestä pitäen.

Ulkopuoliset ei muottiin sovi ei.

Miksei voida vaan rakastaa rajatta.

Vihata tarpeentullen oikee kunnolla, saatana.

Tää maailma taitaa olla jo pulkassa.

Onhan se ajatuksenakin jo vähän sairasta.

Miten tehdä tavasta innovaatiota.

Kahlaa standardien seasta vapauteen - pakkautuma.