Ensi sovitaan
Sitten rikotaan
Vihan jälkeen polvistutaan
Pyydetää anteeks.
Ei ajatella sitä mitä se tekee
Kusetettu jätetää yksi nyyhkystää itkee
Veret vaa kädestä syylline pesee
Lähtee vaa uutta pyydystää sitte.
Ei vaa jaksa enää raataa
Luovutuksee asti sitä vaa jaksaa
Sit kyllästyy odottaa ja kärsii tätä paskaa
Ei saanu sitä mitä halus, taaskaa.
Kyl sitä oppii pettyy
Äkkii siit leppyy
Ei se oo se ongelma
vaa se miten siit kyynistyy
Ei voi enää hymyillä
Ei uskoo, eikä luottaa
Älä lähde silti itteäs muokkaa
Ei se oo sun vikas vaa kaikkie muide
Niiden vitun hymysuide, jotka sut aina lopuks kuoppaa.
Ettii vaa sitä vaaraa, joka voi mis tahansa lymyillä
Muut kattoo vaa, et justjoo taas se menee
Mut ne ei tiedä miten korkeelt tän paskan voi pudottaa.
Turhaa tätä täst enää jatkaa
Pitäis vaa mennä sitä tietä
Jatkaa sitä matkaa
Pitää olla tosiaa sitä mieltä
Ettei tää voi täst enää paremmaks muuttuu.
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)